NÄKEMIIN
(Rannankari/Rannankari/Viitala)
sateinen aamu valkenee
vielä kerran palaa uniinsa
ja salaa hymyilee
kuulee askeleet
aamukahvit keittää
viereen tyynyllensä jättää
tuoksun josta muistuu mieleen
varoen silmät aukaisee
äänet kummittelee jossain
säikkyy mies taas asunnossaan
itsekseen ulos pakenee
tarttuu villapaidan helmaan
näyteikkunoista peilaa
kuvaa josta muistuu mieleen
näkemiin, näkemiin
jäi taloon naisen tuoksu
kädenjälkiensä luo hän löytää
näkemiin, näkemiin
jäi taloon naisen tuoksu
vie miehen ajatukset juoksuun väkisin
horjuen läpi puistojen
yöllä kotiin palaa
ainoon toivomuksen salaa toivoen
kääntää avaimen
vain valokuvan löytää
iskee pirstaleina pöytään
soolo: Tuomo Rannankari