Sanahelinää
säv. Huttunen, san. Huttunensov. Huttunen, Luumi
Laulut ja tarinat kertoo kaikki
samat vanhat jutut rakkauksista,
joiden alkuperä muka kiinnostaa
Ei vois vähempää tietää, laivat kun
vesille viedään, pysyykö ne pinnalla
vai pohjassa ne kasvaa sammalta
Tasan ei kaikille hyvin käydä,
mut silti voi miettii, aurinko on sama kaikille
ja tähdet kuuluu juuri sulle, sulle, vain sulle
juuri niin
Lähdet sä jostakin jonnekin
seuraa silmäsi miellellään
kauneutta kadut tulvillaan
Laantuu kai kovakin tuuli
saapuu kai tyttöni viimein
harmaata se sanoo aina,
jollen löydä runollista
mietettä sopivaan hetkeen
syytön kai minä oon siihen?
Lauluntekijät ja kirjailijat loihtii
lauseet paremmat sulle, sulle, vain sulle
juuri niin
Vaikka laulut ja tarinat rakkautta vaalivat,
niin harva on kuolematon
Siemailen surutta istun
monia tunteja
vieraitakin katson pöydissään
kuin hedelmät ne oottaa poimijaa
Jaa etten lähteä saisi?
Millaiset kortit jakaisi?
Tuokin ihmeellisen näköinen,
se katsoo suoraan kauan
Kauan jaksa en tuollaista menoo,
nopeesti raiteilta suistun
Onneani vaarantaa en aio
kotiin poljen nopeasti
Mä tajuan kaikki laulut ja tarinat,
Joiden sanahelinä on soopaa,
kaunisteltuu ylivakavaa,
Varo vaan! Älä usko mitä niissä sanotaan
Solisti: Mikko Huttunen