• Aamulla jogurttia, seuraava ateria vasta illalla kuudelta. Hiukan energiat vähissä
• Jos laittasitte ne pizzalaatikot suoraan sinne jätesäkkiin
• Ei täällä näe yhtään mitään. Kompastuin nostimen jalkoihin
• Puoli kahdelta nukkumaan ja aamulla taas ylös.
• Itse tekisin kunnon kantoreijät kylkeen ainakin kaikkiin isoimpiin. Tiedän että tästä ollaan kuitenkin hieman erimielisiä. Tehdään kompromissi. Testataan Paviljongissa, kun saadaan kokemusta tuosta liuttamisesta.
• Jos Timppa joskus kysyy, että voisitko ajaa kuorma-autoa, niin ei siitä voi oikein kieltäytyä.
• Huomasin, että omat aivosolut olivat aika finaalissa rakentavan logistisen ajattelun suhteen. Soittelin Hessulle ja laitoin tilaukseen.
• Vielä pari tuntia siellä säädettiin, mutta ovat nyt purettuna naapurin peräkärrissä. Sain sovittua täksi aamuksi pulverimaalauksen, ja lähen tästä vielä viemään osat Muurameen.
• Superhieno osoitus Kinnusen härkämäisestä päättäväisyydestä. Itse en ole kyennyt näkemään tässä asiassa nokkaani pidemmälle. Aika pitkälle siis kuitenkin... Hyvä. Taisivat olla aika pakollinen, fiksu investointi nohevan liikkumisen takia!
• Tiettyä tarunhohtoisuutta ja ajankuvaa tavoitellaan... Voi risteeni
• Hyvä, että kerkesin soittamaan suoraan 112. Muuten olisi tullut paikalle kaikki yksiköt. Niiden kuitenkin pitää aina tulla tarkistamaan ilmaisin.
• Muistakaa laulaa uusia kappaleita ajatuksella maanantaina ja tiistaina

t: Joel

Viime harjoituksissa se jälleen tapahtui, kauan odottamamme hetki. Upo uusi Suuntaamme avaruuteen kiertueen DVD saapui luoksemme valmiina painosta. Se tunne, kun näkee uuden kuoron julkaisun ja pitää sitä omissa käsissä, on jotain uskomatonta. Sitä on samalla suunnattoman kiitollinen kaikille, jotka ovat tehneet valtavan työn julkaisun toteutumiseksi, mutta myös itsestä tuntuu ylpeältä, että näin mahtavassa porukassa ja julkaisulla saa olla mukana.

Hauskaa on myös seurata kuinka kaikilla kuorolaisilla on melko samanlainen innostus uudesta julkaisusta ensi -hypistelyjen ajan. Se tunne on kuin pikkulapsilla jouluaattona, kun näkee jo paketin muodosta, että nyt tulee jotain ainutlaatuista, mahtavaa ja ehkä toivottuakin. Silmät kiiltävät kaikilla onnesta ja hymy on herkässä. Ensimmäinen tunne oli varmaan monella, että WAU!!! MMAHTAVAA!!!!AAVATHAMM!!!UAW.

Suuntaamme avaruuteen DVD:llä on yhteensä yli neljä tuntia materiaalia. Kaikki kolme erilaista keikka-kokonaisuutta (konsertti, klubi ja akustinen) ovat mukana melkein kokonaan, joten se sisältää lähes kaikki 20-vuotis juhlakiertueella esitetyt kappaleet. Noihin puolentoistavuoden takaisiin hetkiin on ollut mahtava palata, kun tässä parin viikon ajan on tullut levyjä katsottua muutamaankin kertaan. Erityishuomion DVD:llä saa kuitenkin Aki Tulikarin kuvaama kulissien takaa -dokumentti. Siinä raotetaan hieman sitä mystisyyden esirippua jonka taakse kuoro kätkeytyy konserttien valmisteluissa, lämmittelyssä, bussimatkoilla, sekä konserttien aikana. Takahuoneissa tapahtuvia huijauksia, juonitteluja ja salaliittoja, sekä tuijottavia katseita unohtamatta. Meillä kuorolaisilla oli ainakin hauskaa, kun näimme dokkarin ensimmäistä kertaa valmiina. Nyt teillä yleisöllä on mahdollisuus kurkistaa hieman tuonne Semmari-verhon taakse ja nähdä meistä se toinen puoli esityslavan takana.

Uski

Taas on yksi treeniviikonloppu takana. Pienistä palasista, pitkään ilmassa leijuneista visioista ja ideoista alkaa vihdoin hahmottumaan ja konkretisoitumaan yksi eheä suurempi kokonaisuus, Semmarit Comeback-konsertti. Yksittäiset kuorolaiset ja työryhmät ovat tahoillaan nikkaroineet ja työstäneet asioita eteenpäin taas jälleen kerran uskomattomalla panoksella. Erityismaininnan ansaitsee lavasteryhmä, jonka huikeissa visioissa on muulla kuorolla ollut täysi työ pysyä kartalla. Ryhmä on myös ällistyttänyt muita kuorolaisia mm. hämmästyttävillä pienoismalleilla. Vanerista ja kankaista saa taitavat kädet ihmeitä aikaan, esim. pikku semmari-ukkeleita. Oli suunnaton ilo kokoontua taas yhteen ja pistää työn hedelmiä kasaan. Niin, ja laulettuakin tuli. Itse en ole ihan täysipainoisesti voinut kiertueen valmisteluihin osallistua, johtuen tietyistä…rajoituksista. Siitä ehkä kohta lisää. Mutta täytyy vielä kerran nostaa hattua kuoroveljille kaikista kiertueen eteen nähdyistä uskomattomista ponnisteluista!

Niin…itselleni nämä viikonloput ovat olleet aivan erityisiä henkireikiä. Viime aikoina olen saanut kokea kantapään kautta, mitä tarkoittaa sanonta ”minkä taakseen jättää sen edestään löytää”. Elämässä on niin helppoa jättää asioita tekemättä, lakaista homma maton alle ja ajatella, että teen sen sitten joskus myöhemmin, jos teen. Yllättävän usein tekemätön asia alkaa kuitenkin nakertamaan mielenrauhaa ja jopa vaikeuttamaan elämässä etenemistä. Ennemmin tai myöhemmin tie nousee pystyyn ja on pakko tarttua tuumasta toimeen. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Mutta useimmiten asian hoitaminen on silloin jo (todella) paljon hankalampaa ja epämukavampaa. Jos olisin aloittanut 2 viikkoa aikaisemmin niin ei tarttis nyt miettiä miksen aloittanut…tai omassa tapauksessani homma olisi pitänyt hoitaa jo vuosia sitten. Ei tarttis nyt miettiä miksi olin silloin niin tyhmä. Asia josta puhun ei liity Semmareihin, vaan kyse on mistäpä muusta kuin varusmiespalveluksesta.

Onneksi kuitenkin palkintona pitkään rästissä olleiden hommien loppuun saattamisesta saa yleensä valtavan määrän mielihyvää. Myös roikkuneet yliopisto-opintoni ovat vihdoin pulkassa ja olo on kuin olympiavoittajalla. Fiilis huipentunee varmasti vielä heinäkuussa, kun reservin vapaus koittaa.

Kiertueen lomien anomisessa riittänee vielä kädenvääntöä, mutta olen optimistinen. Tuskin maltan odottaa rundille pääsyä!

Siispä, tavataan pian keikoilla, rakkaat lukijat! Aurinkoista kevättä sulle toivottaa,

Tuomas

P.S. Uunituore uusi tupla-DVD on tullut painosta, tule keikalle ja hanki omasi!

Osa kuorolaisista on jo useaan otteeseen saanut nostaa aidon hien otsalleen kiertueen valmisteluissa. Sanotaanko näin, että luntakin on lapioitu kiertueen tieltä kuutiotolkulla. Ihan oikeasti. Pitikin tulla näin luminen talvi! Onneksi työ tuli tehtyä ja kinosten alta löytyi huolella peitettyjä aarteita kiertueen laskeutumisalustaksi. Kiitos Somppi! Taisi taas säästyä monta euroa.

Putous avaruudesta takaisin Tellukselle on huomattava ja laskeutumista on pyritty suunnittelemaan huolellisesti jo pitkään. Alustaa on raivattu tasaiseksi vaivoja säästämättä. Maitotie on ollut yllättävänkin kuoppainen ja matkan aikana housuntaskuihin on vaan jotenkin kummasti taas kulunut reikiä. Virman piikkiin on pantu kymmeniä neliöitä ohutta ja paksua vanerilevyä, satoja metrejä teräsputkea ja tuhansia, tuhansia niittejä ja ruuveja. Liimoista ja maaleista puhumattakaan. Tai kankaista. Arvatenkin on käytetty myös huomattava määriä eri alojen huippuosaajien työtunteja. Visa on vinkunut ja piikki paukkunut. Hallitukselle on esitetty toiveita lisäbudjetista. Onneksi kiitotie jo häämöttää ja kaikilla on toiveissa onnistunut laskeutuminen.

Kuukausien ajan on suunniteltu ilmaan ja paperille. Puhelimessa ja kasvokkain. Järjestetty katselmuksia koko kuorolla sekä pienemmillä joukoilla. Vuokrattu valmisteluihin 400 neliötä kuusi metriä korkeaa hallitilaa. Tehty erilaisia malleja ja rakennettu jigejä. Sahattu ja höylätty, leikattu Finnfoamia, pursotettu sikaflexiä ja uretaanivaahtoa. Hitsattu kasaan ja kuljetettu kuorma-autolla koottavaksi. Lainattu naapurin Ristolta peräkärryä kymmeniä kertoja. Kilpailutettu tarjouksia. Ruuvattu kasaan ja testattu. Soviteltu erikoispika-aikatauluja metallifirman ja pulverimaalaamon välillä. Raportoitu projektia muulle kuorolle. Käytetty tavaraa pulverimaaliuunissa. Tehty muutoksia ja uusia testejä. Testien perusteella taas muutettu suunnitelmaa ja tehty viimeiset korjaukset ja laskelmat.

On syntynyt lopullinen, Comebackilla toteutettava suunnitelma.

Voisi heittää kysymyksen: Mitä ihmeen touhua tuo edellä kuvattu on? -No sehän on vain laskeutumisvalmistelua. Kiertueen visuaalinen kattaus, johon on sisäänrakennettuna myös kiertueen sisällöllistä antia. Tuota pientä, edellä kuvattua osaa valmisteluista on edeltänyt valtaisa määrä ilon täyttämiä ideointihetkiä kesken laulutreenien. Satoja pieniä Semmari-sivujuonteita. Täysin järjettömiä ideoita, joihin joukolla suuntaamme kiinnostuksemme. Nauramista vedet silmissä. Bemarimiehille. Volkkarin hinaamista. Toyotan ylivertaisuuden korostusta. Läheisyyttä ja lisälämmittimien laittoa. Pilkkihaalareita, naftantuoksua ja bussinvaihtosuunnitelmia. Nitkahtaneita selkiä ja yhteistä riemua vauvojen kävelemään oppimisesta. Katkeraa vääntöä muutaman satasen lediscreenistä bussin takaikkunaan -Ei muuten hankita, kun ei ollu miun idea! Ihan näin muutaman hassun mainitakseni.

Radiohiljaisuuden vielä vallitessa kuoro on jo asettautunut alukseen turvallisesti paikolleen. Viimeiset hätäiset hyräilevät hennosti stemmojaan. Istuinvyöt on kiinnitetty ja aluksemme jarrusiivekkeitä ollaan kääntämässä laskeutumisasentoon. Tuo jyrinä on aina yhtä jännittävää. Tuntuu vatsassa, vaikka tietää, että ilma siellä vain jytäjää siipiä vasten. Pitkään on leijailtu. Pian taas lahkeet lepattaa ja syntyy kosketus Maahan. Teihin. Varmaa on vain se, että jokaisella miehellä on tekemistä eikä yksikään ole tarpeeton. Vähitellen alkaa selvitä, miltä kiitotie näyttää. Ylimääräiset lähestymiskierrokset kentän ympärillä eivät nekään ole vieraita, mutta aika on käymässä vähiin ja kosketus syntyy vääjäämättä kuukauden päästä! MMmahtavaa! Pian nähdään!

MarkusKOO

Hiihtolomalla juttelin vanhan Semmarin, Niemistön Antin, kanssa uuden Comeback –kiertueen biiseistä. Antti kysyi montako uutta biisiä settiin tulee. Sanoin että noin viisi. ”Onko uusia hittejä luvassa?” Siihen en osannut vastata, mutta kysymys sai aikaan seuraavanlaista aivotoimintaa.

Olemme esittäneet 20 vuoden aikana arviolta noin 150 eri biisiä. Mikä on biisin kohtalo kun se on esitetty? Setti kaipaa menobiisejä, siksi rauhallisen tai sanomaltaan hitaasti avautuvan biisin kohtalona on usein palata varaston hyllylle odottamaan toiveikkaana uutta tulemistaan. Monet noista odottelijoista joutuvat pettymään eivätkä palaa ohjelmistoon enää lainkaan.

Usealle kuorolaiselle iloisen comebackin teki Putous –ohjelman myötä Kultainen Hiekkaranta, joka oli ollut naftaliinissa jo yli kymmenen vuotta. Osalle porukkaa biisi on aiheuttanut pieniä näppylöitä. Ehkä siinä syy, että kappale oli tauolla näin pitkään. Rillumarei –henkiset kappaleet jakavat vahvasti mielipiteitä kuoron sisällä. Esimerkiksi Veikko Heikkosen ja Ruostumattoman Teräsrotan Jenkan ehdottaminen settiin saa aikaan vilkasta keskustelua.

Mikä yhdistää 2000 -luvun hittejämme? Otetaan esimerkiksi kappaleet I Don’t Mind, Nuoruudenlähteeseen ja Olo Anche. Kaikkien edellä mainittujen sanoituksissa on selkeä ja yksinkertainen idea. Sävellyksissä on sopivasti tuttuja elementtejä. Lavalla biiseissä on huumoria ja vahva visuaalinen ilme. Huomaan, että määrittelemäni hittisääntö ontuu… Taina. Siinä ei ole koreografiaa lainkaan. Mikä on Tainan salaisuus?

Miten soppa tällä kertaa rakennetaan? Otetaan taikinajuureksi muutama biisi, joita olemme laulaneet viimeisen vuoden aikana enemmän. Lisätään kennosta viisi täysin uutta biisiä. Kävellään vanhojen biisien varastolle ja tutkitaan hyllyjä. Sekoitetaan liemeen kymmenkunta vanhaa laulua. ”Herätys Matkalla Maailmaan, nyt on sinun vuorosi, alahan tulla sieltä!”

Juffe

Viime aikojen uutiset kertovat useissa Pohjois-Afrikan maissa tapahtuvan voimakkaita kansannousuja. Tunisiasta alkunsa saaneet levottomuudet ovat siirtyneet naapurimaihin ja niistä edelleen naapurien naapurimaihin. Jopa Kiinaan ja Pohjois-Koreaan asti on kulkeutunut kehotuksia kansannousuun vallitsevan järjestelmän kyseenalaistamiseksi ja hallintorakenteiden parantamiseksi. Voi vain arvailla, mihin tällainen ketjureaktiona liikkuva tapahtumasarja lopulta maailmaa vie. Varmasti parhaimmillaan maailma etenee kohti tasa-arvoisempaa ja parempaa tulevaisuutta, mutta siirtymä uuteen voi sisältää paljon epävakaita ja pelottavia vaiheita. Yhteiskunnallinen muutos voi aiheuttaa yksilötasolla mittaamattomia menetyksiä ja tragedioita.

Myös meillä Semmareissa turvalliset valtarakenteet natisevat liitoksissaan. Pitkäaikainen taiteellinen johtajamme Reima Viitala on asustanut jo pari viikkoa New Yorkissa. En tiedä, ymmärsikö kiistatonta suosiota vielä lähtiessään nauttiva Reima, millaista liikehdintää hän poistuessaan aiheuttaisi. Niin pitkä on kuitenkin Reiman valtakausi ollut, että jonkinlainen uudelleenjärjestäytymisen tarve on ilmeinen.

Niin kuin usein suurten johtajien varjossa, myös semmarimiehistössä on kytenyt salattua kaipuuta kenties suurempaan rooliin tai esimerkiksi erilaiseen toimintakulttuuriin. Sosiaalinen toimintaympäristömme onkin lyhyen ajan sisällä leimahtanut Reiman varjosta pujahtaneiden visionäärien taistelutantereeksi, jossa uuden ajan airuena esiintyy vuorollaan jokainen jäljelle jääneestä 20 kuorolaisen joukosta. Suuremmat yksilötason tragediat olemme kuitenkin toistaiseksi onnistuneet välttämään.

Mutta eipä syytä huoleen. Asiassa on paljon hyviä puolia. Paras niistä on se, että Reima on jälleen takaisin Suomessa, kun huhtikuun Comeback-kiertueemme jyrähtää käyntiin. Hyvää on myös se, että tällainen ikään kuin heikkojen johtajien kausi varmasti vain vankistaa miehen asemaa –olettaen tietysti, että hän vallan kykenee itselleen uudestaan kaappaamaan. Ja kyllähän vaihtelu välillä oikeasti virkistää. Olemme viime treeneissä keksineet omasta mielestämme aika raikkaita ideoita tuleva kiertuetta silmälläpitäen. Terveisiä vaan Reimalle sinne New Yorkiin. Yllättävän hyvin soi laulu ilman äänenavauksia! Ja vetihän Sakari aivan mielettömät treenit Putous-viikonloppuna. Että iloiset terveiset paitsi kaikille sivujemme lukijoille, myös sinne Isoon Omenaan!

-pande-

Mister Mallorcaa lainatakseni: ”Kun mukana on simmarit, sammarit ja Semmarit”, niin saletisti natsaa!” Eilen olimme Putous-ohjelman kuvauksissa Mr. Mallorcan kuorona MTV3:n studiolla ja sanotaanko näin, että oli kyllä let´s go-meininki.

Aamulla starttailimme -30 asteen arktisista tunnelmista kohti pääkaupunkia bussillamme Moby Dickillä. Moby on tottunut uimaan enemmän Etelä-Euroopan ilmastossa, joten kenellekään ei tullut suurena yllätyksenä, että aluksemme hyytyi 100 metrin jälkeen Vaasankadulle. Sanotaanko näin, että viime viikolla dieselkoneiden pakkasongelmat ovat tulleet tutuiksi usealle kuorolaiselle (etenkin allekirjoittaneelle), joten tutkapari Luutnantti Luumi ja Hanska-Make saivatkin sulateltua Mobyn toimintakuntoon reilussa tunnissa. Samalla hetkellä kun paniikissa tilattu vuokrabussi kaarsi ylös kirjastonmäkeä, Moby päättikin lähteä käyntiin. Bussin ovet eivät tosin suostuneet menemään kiinni, minkä vuoksi arktinen läpiveto tuuletti reilun viiden tunnin bussimatkaamme. Onneksi kaikki olivat ostaneet marraskuun Kiinan kiertueelta laadukkaita kiinalaisia talvivaatteita ;)

Studiolle saavuttuamme pääsimmekin nopeasti kuumiin tunnelmiin: tuhansien wattien lämpötehon tuottavien valojen alla jorailu sulatti kohmeiset raajamme nopeasti. Työntäyteinen päivä huipentui illan suoraan TV-lähetykseen ja spektaakkeliin Mr. Mallorcan kanssa. Arktisessa auringonpaisteessa hiihtämällä hankittu panda-rusketus, punaiset aurinkolasit&kengät ja sininen puku sekä rantatuolit saattelivat meidät mukavasti kohteeseen.

Mikäli et nähnyt esitystämme, voit katsoa sen alla olevasta linkistä

http://www.katsomo.fi/?treeId=354

Vaikka Mr. Mallorca ei päässytkään finaaliin, se ei haitannut paluumatkan hilpeää tunnelmaa, jota lämmittivät Mr. Mallorcalta saadut Välimerelliset tuliaiset. Onneksi bussin lämmityslaitteet lakkasivat toimimasta vasta 150 kilometriä ennen Jyväskylää, joten saavuttuamme Jyväskylään Mobyn sisälämpötila oli vain noin -15 astetta, mikä tuntui kirpeään -30 asteiseen Jyväskylän talviyöhön astuessamme suorastaan Costa del Solilta! Kaikenkaikkiaan mukava virkistysmatka keskellä treeniviikonloppua!

Hannu M

Maanantaina on taas mahdollista muistaa hyviä ja huonoja ystäviä oikein luvan kanssa. On hienoa, että aiheeseen on olemassa tällainen päivä.

Itse valitettavasti olen tuo huono ystävä ainakin muistamisten suhteen. Olen aivan onneton merkkipäivien muistamisessa, lahjojen ja muistamisten hankkimisessa. ”Olisikohan pitänyt olla jotain viemistä?” -ajatus pälkähtää mieleeni soittaessani ovikelloa ja silloin ollaan jo pahasti myöhässä. Anteeksi. Tässä asiassa ystävyydessä en ole kovin hyvä, mutta toivottavasti jollakin muulla ystävyyden saralla pystyn puutettani paikkaamaan. Yhtään ystävää en muistamattomuuteni takia haluaisi menettää.

Päivät pitenevät ja aurinko pilkistää lumipilvien takaa. Toivottavasti lisääntyvä valo antaa meille lisää energiaa olla parempia ystäviä, pilkettä silmäkulmaan, hyrinää hormoneihin ja ennen kaikkea iloa nauttia toistemme seurasta.

Oikein hyvää Ystävänpäivää meille kaikille.

Heikki

Osakseni on (ansiottako?) langennut luottamustehtävä. Nimittäin järjestellä kiertueilla niin laulajille kuin tekniikankin porukoillemme ruokailut. Mistäkö keksin ruveta tästä kirjoittamaan? No, pikku aasinsilta Jussin härkäviikko-otsikosta. Sepi jaksaa minua kiitellä pitkälti toimivasta tavasta varata joko a)kanaa b) lihaa c) kalaa d) kasvista nautittavaksi. Tietyn ajan tämä konsepti oli toimiva. Nyttemmin se on nyppinyt ja minäkin olen laiskistunut. Avukseni ovat tulleet yksinkertaiset ratkaisut - seisovat pöydät. Parhaista ja huonoimmista ruokahetkistä on semmarileirissä yhtä monta mielipidettä kuin syöjääkin. Omasta varhaisesta kuorohistoriasta muistuu mieleen itse kokkaamani resepti. Toteutin sitä menestyksekkäästi Kortepohjan ylioppilaskylässä väsyneessä mielentilassa, kun tuleva tentti uhkasi huomispäivänä. Tässäpä resepti/menu, olkaa hyvä!

1 kpl revitty ruisleipä
1 kpl HK:n sininen lenkki
1/3 prk maco(ei Tuksa!)-maustekurkkuja
Jos olet Markus Paananen, lisää purkillinen tonnikalaa
Purkillinen ananasmurskaa
Päälle valion edamia, oltermannia tai vastaavaa

Uusavuttomille tiedoksi: leipä tulee alle ja muut ainekset päälle, juusto päällimmäiseksi Kaikki tuotteet haetaan lähikaupasta. Koko homma laitetaan 150 asteiseen uuniin ja otetaan pois juuston sulattua sopivasti. Nautitaan itselle sopivan ruokajuoman kera ja nukahdetaan onnellisena.

K-P

Viime hetkille saakka olimme ehdolla Kiinalaisen uuden vuoden päälähetykseen, CCTV:n Spring Galaan. Omasta karsintaohjelmastamme pääsimme vielä kunnialla jatkoon, mutta lopulliseen ohjelmaan asti meitä ei valittu. Harmittaa, mutta toisaalta kevään kiertuetta ajatellen helpottaa vähän tilannetta; kuusi päivää harjoituksia varsinaisen lähetyksen lisäksi Kiinassa olisi ollut melkoisen haasteellinen urakka!

Kiitos vielä kerran kaikille äänestysavusta!

Kiinan ohjelmatoimistomme Wu Promotion suunnittelee meille nyt uutta kiertuetta syyskuulle. Kausiohjelman sähköinen versio löytyy seuraavasta osoitteesta (Semmarit syyskuun kohdalla):

www.wupromotion.com/en/news/441-wu-promotion-programme-2011

Härkäviikoilla tarkoitetaan ymmärtääkseni pyhätöntä joulun jälkeistä aikaa. Erilaiset juhlapäivät eivät katkaise tai lyhennä arkisia viikkoja uudesta vuodesta pääsiäiseen. Tuona aikana on maataloissa tehty paljon raskaita töitä, ilmeisesti metsätöitä.

Nyt alkavat Semmareiden härkäviikot huhtikuun Comeback! –kiertuetta varten. Aiomme nimittäin ottaa oikein kunnolla härkää sarvista ja paiskia hommia oikein hartiavoimin. Koko kööri tuntuu nauttivan reilusti rehellisestä treenaamisesta, rakentelusta ja suunnittelusta. Sellainen into ja meininki on päällä, että luulen että olemme keväällä melkoisessa iskussa kun hoikkina ja kova kuntoisina astelemme esittelemään aikaansaannoksiamme. Toivottavasti olet paikalla.

Jussi

Nyt on sitten Semmareitten keikkavuosi 2011 avattu. Perjantaina ja lauantaina, Oulun ja Kajaanin täpötäysissä konserttisaleissa oli mahtavaa keikkailla. Edellinen esiintyminen oli Kiinassa, joten esiintymisnälkää oli kertynyt todella paljon. Meille jäi keikoista superhienot fiilikset, kiitos loistavien yleisöjen!!!

Tänään ehdimme vielä treenata kevään kiertueelle uusia jekkuja, joten fiilikset ovat mainiot näin kevään alussa. On hienoa ajatella, että Semmarit tekevät comebackin. Toivon, että yleisö on meidän comebackista innoissaan, sillä me ainakin olemme. Täytyy myös myöntää, että hieman jännittää kiertueen ensimmäinen keikka, koska kyseessä on COMEBACK!!!

t: Julle

Otsikko on suora lainaus laulustamme nimeltä Lauri. Sanoitus perustuu tositapahtumiin.

Lukioaikana tuli tavaksi tehdä legendaarisia tutkimusmatkoja ystävieni Opan ja Dirty Harryn kanssa Kuopion lähiseuduille. Ja välillä vähän kauemmaksikin. Datsun 100A kiidätti trion monenmoisiin seikkailuihin, tuolla kertaa Kajaaniin asti. Poikamiespäivät eivät kyllä tuohon retkeen loppuneet, mutta yrityksen puutteesta ei ketään trion jäsenistä voi syyttää. Hieman pettynyt muistan olleeni Laurin oppeihin. Ja vieläkin hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa, kuinka se Sonkajärven grillikipsan Pipsa kattelikin silmiin eipä siis vähän pitkään.

Viikonloppuna matkataan pitkän tauon jälkeen Kajaanin suuntaan, tällä kertaa Mobyn kyydissä ja Semmariporukalla. Konsertti alkaa lauantaina klo. 19.00 ja paikkana on Kaukametsän sali. Tervetuloa!

Janne

Kiinan tv-äänestys on nyt päättynyt. Kiitos kaikille äänestäneille!

Kun puhelinäänet ynnättiin nettiääniin saimme tulokseksi huimat 127118 ääntä - vajaassa viikossa!

Ja yhä pitävät hullua jännityksessä: edelleen olemme mukana pienenevässä porukassa, josta muutama valitaan esiintymään Kiinalaisen uuden vuoden juhlan päälähetykseen, CCTV:n Spring Galaan. Ja jos tuonne emme pääsisikään, niin iloinen täytyy kyllä olla saamastamme tuesta - niin kiinalaisten kuin suomalaistenkin Semmari-ystävien!

Lähetys on yhä katsottavissa seuraavassa osoitteessa (Semmareiden osuus alkaa n. 32 minuutin kohdalta):

ent.cntv.cn/enttv/special/C21248/classpage/video/20110107/100857.shtml

Perjantaina 7.1.2011 tuli Kiinan telkkarista ulos CCTV:n valtakunnan verkon "talent" -ohjelma I want to be on the Spring Festival Gala, jossa Semmarit kävi reissullaan vierailemassa. Ohjelma uusitaan Kiinassa kolme kertaa, joten melkoinen määrä hämmästyneitä kiinalaisia tuon esityksen näkee...Kyseessä on kilipaalu ja olisihan tuo mukavaa, jos ei ihan viimeiseksi jäätäisi...siksipä pyydämmekin teidän apuanne!

Netissä on äänestys, johon voi osallistua seuraavalla tavalla (äänestää voi kerran joka päivä):

1. Surffaa osoitteeseen: ent.cntv.cn/chunwan/renqiwang/index.shtml
   

2. Laita rasti oikeaan ruutuun (Semmareiden esityksen kuvassa valkopukuista yleisöä)

3. Kirjoita nimesi ensimmäiseen sarakkeeseen

4. Laita syntymäaikasi toiseen sarakkeeseen

5. Näppäile paikkakuntasi kolmanteen sarakkeeseen

6. Paina "lähetä" -näppäintä (heti kolmannen sarakkeen oikealla puolella oleva "laatikko")

Jos haluat nähdä koko esityksemme, niin se löytyy seuraavasta osoitteesta n. 32 minuutin kohdalta:

ent.cntv.cn/enttv/special/C21248/classpage/video/20110107/100857.shtml

Vuoden viimemetreillä on kaikenmoisia gaaloja, valitaan vuoden sitä ja tätä, muistellaan ja makustellaan, mikä sykähdytti ja mikä ei. Eli tavallaan niinku "kilipaalujen kilipaalu" -hengessä laitetaan kaikki yksilöt ja kaikenkarvaiset lajit samaan kippoon ja eiku valitsemaan!

Semmareissakin on kilipaaluhenkeä ja vuosittaiset valinnat Semmariporukan sisällä uskoakseni ruokkisivat kilipaaluviettiä yhä enemmän.

Jokuhan suorittaa sen valinnan nimetyistä ehdokkaista. Tänä vuonna kuulumisten viimeinen kirjailuvuoro osui minulle ja tartun tilaisuuteen.

Sarjassa vuoden Semmari-sydän voiton yksimielisesti vie Janne Kettunen! Onnittelut 2. tenoreiden leiriin!

Tulokassarjan kiistaton ykkönen on Hannu Sompinmäki - onnea siihen eturiviin, kahden komeimman väliin!

Päällikön vyötä kantaa vuodenvaihteenkin yli Jussi Oksala - onnittelut parhaimman stemman ikinuorelle seniorille!

Pienimmät silmälasit -kategoria palasi vuosien tauon jälkeen äänestykseen - kiistattomasti pienimmät silmälasit löytyvät Julle Ikolalta, joka vie voiton myös kysymyssarjassa "kenellä on parasta matkaseuraa Semmariviikonloppuina?"

Onnea voittaneille! ...ja hyvin laiha lohtu, mutta kiitokset kaikille muille osanottajille ja yrittäjille - uutta matoa koukkuun ensi vuonna! Tarkkaavaisimmat huomasivat varmaankin, että palkinnot meni yhteen ja samaan stemmaan, joten "paras stemma" -pokaali pysyy edelleen siellä, missä se on ollut jo Semmareiden perustamisesta lähtien. Hyvä me!

Ja hyvä Te, siellä ruudun toisella puoella! Olette aikas mahtavia, kun jaksatte näitä meidän juttuja, ja siksi mekin jaksamme heilua ja keksiä uusia jippoja. Jos ei muuta, niin tehdään vaikka Comeback!

Kiitos kuluneesta ja oikein jouluista joulua!

Sakari, 2T

Tarinaa Semmareiden Kiinareissusta: Huomenta Suomi (13.12.)

On se aika vuodesta, kun kokoonnutaan yhteen kauniimpien puoliskojen kera viettämään mukavaa iltaa yhdessä pikkujoulujen merkeissä. Lauantai-illan ohjelmassa oli hyvän seuran lisäksi myös hyvää ruokaa (tällä kertaa riittävästi), Kiinan muisteloita sekä kuoronjohtajan puhe. Oli mukavaa kuulla kuulumisia ja tunnelmia vaimoilta, kun normaalisti tulee juteltua tietysti vain aina jätkien kanssa bussissa ja keikkareissuilla.

Kiinan reissusta jutusteltaessa puhe kääntyi nopeasti tuliaisten ruotimiseen ja siihen kuinka melkein jokainen aitona kopiona tunnettu tuliainen oli alkanut repeilemään liitoksistaan tai oli ollut muuten vain mauton tuominen. Ei ole helppoa tuo tuomisten ostaminen. Oman haasteensa tuo varmaan kiinalainen väriloisto, jonka keskellä sitten teet esim. kangasvalintoja ja et tule ajatelleeksi, että pimeässä Suomen talvessa kirkas ja räiskyvä lohikäärmekuosi näyttääkin mauttomalta diskon valoshowlta. Toisen haasteen ostosten tekemiseen tuovat ärhäkät ja kärkkäät kauppiaat, jotka kiskovat käsivarresta puotiinsa ja kysyvät what`s your final price, vaikka et ole edes vielä tietoinen, että olet jotain ostamassa. Samassa sinut valtaa pakokauhu ja tunget määrittelemättömän tukun seteleitä myyjän käteen vain päästäksesi pois ahdistavasta tilanteesta. Nämä olosuhteet huomioiden onnistuimme mielestäni melko hyvin, sanoivat tuliaisten saajat sitten mitä tahansa.

Hannu S.

Olisi väärin väittää tuntevansa kiinalainen ruokakulttuuri kahden viikon Kiinassa oleskelun jälkeen. Väitettä ei puolla sekään, että hotellin alakerrasta löytyi Pizza Hut ja kivenheiton päästä esim. Mac Donalds ja KFC, joihin kiireinen matkaaja eksyy toisinaan väkisinkin. Joka tapauksessa käsite ”kiinalainen ravintola” sai uuden sisällön. Kotimaan kiinalaisessa olen tottunut korvaamaan perunan suurella määrällä riisiä ja lisukkeihin kokki on käyttänyt hieman kotikokkia vahvempia mausteita (muutakin kuin suola ja mustapippuri).

Ensimmäisellä Kiina-aterialla odotin riisikulhon purjehtimista pöytään, mutta se ei koskaan saapunut. Näin kävi usealla aterialla, eikä se loppujen lopuksi ollut edes pettymys. Ehkä oma suhteemme perunaan, riisiin ja pastaan on jotain kieroutuneisuutta. Huvittavaa oli se, että eräässä ravintolassa tilatessamme riisiä, kävi lopulta ilmi, että riisi on loppunut – Kiinassa!? Ruoka oli erittäin hyvää, söimme vatsamme täyteen, mutta emme tunteneet sitä ähkyn tunnetta, joka lähes joka kerta Suomessa ravintolasta poistuttuamme valtaa vatsanseudun. Hieman harmittaa se, että tällä kertaa katukeittiöiden antimet jäi kokeilematta.

Paatu