Semmareista ei ole koskaan tehty dokumenttia. Asiasta on kyllä ollut puhetta useaankin otteeseen erinäisten tahojen kanssa, mutta suunnitelmiksi ovat puheet jääneet. Ehkäpä vielä joku päivä.

Eipä kyllä, aikas haastavan tehtävän eteen dokumentin tekijä kyllä joutuisikin, sillä herkullisimmat tarinat ja maukkaimmat hetket eivät synny silloin, kun kameroiden äänitysvalo palaa. Punaisella merkkivalolla on jäätävä vaikutus, ja jos vielä mikrofoninkin takana on porukalle tuntematon hahmo, niin celsiukset eivät helposti ihan huippulukemiin kohoa. Tehdessämme DVD:tä pääkaupunkilaishenkisen haastattelijan ja meidän maalaispoikain välillä kyllä taisi olla myös melkoisen korkea kielimuuri, sillä esimerkiksi sinänsä mainio kysymys "Teil käy keikoil aika omituist porukkaa, onks ne jotain orpoi vai?" ei saanut osakseen kovinkaan rentoa vastaustulvaa.

Varmaankin paras keino tehdä elämänmakuinen dokkari olisi piilokameroiden käyttö. Esimerkiksi Mobyn retki Sontowskin satamasta Jyväskylään, hankintaa edeltänyt "silmät kiinni" -äänestys ja ne kymmenet asiasta käydyt monituntiset keskustelut olisivat varmasti hämmentävää katsottavaa. Ja lisää grammypalkintoja olisi luvassa vaikkapa dokkareista "Kuorolaulajien iloinen syysretki Jimi Hendrixin haudalle", "20 alastonta afropäätä 30 asteen pakkasessa - ei paljon päätä palella!", "Hullusika - yhden biisin tarina"...

Legendaarisen mukavia syystunnelmia kaikille!

Janne