Perjantaina kokosimme jälleen muutaman viikon tauon jälkeen Semmariporukan ”sorvin äärelle”. Seikkailumielinen seurueemme suuntasi bussin nokan tällä kertaa kohti Oulaisia ja Oulaisten musiikkiviikkoja. Keikka sujui hienosti ja mieltä lämmittävää oli huomata, että saimme paikalle täyden salillisen kuuntelijoita! Emme olleet niinkään varmoja, että pitkän poissaolomme jälkeen meidät vielä paikkakunnalla muistetaan. Kiitos siis vielä kerran aktiivisille ja vieraanvaraisille oulaislaisille sekä niille, jotka vielä kauempaakin saapuivat meitä kuulemaan! Jo menomatkalla Pohjolan Pasi peräänkuulutti konserttiimme ”innovatiivista” otetta. Sellainen keikasta sitten tulikin sen tarkemmin yksityiskohtia paljastamatta!

Tuo perjantain keikka oli meille muutenkin erityislaatuinen, koska Mikko ”Hude” Huttunen oli tällä tietoa viimeistä kertaa kuoromme rivistössä. Siksi keikka päätettiinkin haikeuden sävyttämään ”Sanahelinää” –kappaleeseen, jonka solistiosuuden Mikko hoiteli taas persoonalliseen tyyliinsä tuskin ketään kylmäksi jättämättä. Tuo kappalehan on kuorollemme merkittävä myös siksi, että se oli osasyyllinen viimeisimmän ”Laulut ja tarinat” levymme nimeen. Menestystä Mikolle uusiin seikkailuihin!

Oulaisista ajelimme iltayön taianomaisina tunteina Nivalaan, jossa kohteemme oli Karvoskylän kylätalo. Paikka sai kunnian (toivottavasti ei kyseenalaisen) toimia kolmen uuden semmaribiisin synnyinkotina. Tällä kertaa kappaleita ei tuotettu stemmoittain, vaan taiteilijaryhmiin jakautuminen suoritettiin uudella tavalla. Jakotapa (jota en vielä paljasta) kuulunee myös biiseissä, sikäli kun ne jonain kauniina päivänä ensiesityksensä yleisön edessä saavat. Saa nähdä, kuuluuko biiseissä myös se, että majapaikkamme toimi aikanaan herännäisyysliikkeen ensimmäisinä kokouspaikkoina ja Paavo Ruotsalainenkin kuuluu talossa useasti vierailleen…

On tämä vaan merkillisen mukava yhteisö. Se tuli jälleen tänä viikonloppuna todistettua. Paitsi, että yhteisö tarjoaa hyvää seuraa ja henkistä pääomaa, myös käytännön asiat tuppaavat tässä porukassa hoitumaan. Sain nimittäin autoni (uudenkarhean Mazda 323:n vuosimallia -84) vihdoin myydyksi -bussikuskillemme Ilmosen Timolle tietysti. Enpä voi oikein muuta toivottaa kuin ONNEA!

Ja teille lukijoille tunnelmallisia syysiltoja!

-Pande-