Kiitos ja onnea 19.4.2009

Matkustaminen kohti Keuruuta on omassa henkilöhistoriassani aiheuttanut useimmiten ahdistusta ja tuskan huokauksia. Syke on kohonnut, näkyvyys on ollut huono ja aurinko on paistanut – jos ylipäätään paistanut – suoraan kohti silmiä. No, syynä tähän ahdistuneisuuteen on tietenkin ollut vuonna kivi ja keppi suoritettu varusmiespalvelus pioneeripataljoonassa. Synkkiä muistoja noista ajoista vahvisti perjantain keikkamatkalla pirteä pikku räntäsade, joka vihmoi Mobyn ikkunaan. Belgialaiskulkuneuvostamme oli sopivasti toinen tuulilasinpyyhinkin rikki.

Tilanteessa kuin tilanteessa tyyneytensä loppuun asti säilyttävä Tommi tokaisikin rauhallisesti kuskin pukilta pyyhinprobleemaan sopivasti: ”Lähetys tulee poikkeuksellisesti stereon sijasta monona, mutta kuuluvuus on hyvä”. Samalla tämän kuultuani palasin murheen syövereistä iloisemmille aatoksille. Muistin monia hienoja hetkiä niin armeija-aikoihini, kun muutenkin Keuruuseen liittyen, jolloin olen nauranut itseni kipeäksi.

Sama positiivinen vire jatkui ja yhä enemmän päähäni valkeni, kuinka pienistä asioista on oikean asenteen kautta saavuttaa uskomattomia tuloksia, vaikka tilanne olisi kuinka toivoton. Räntäsade kaikkosi ja aurinko alkoi paistaa, keikalla oli monta kertaa vaikeaa pitää pokkaa ja tyytyväisyys täytti päätäni lisää, mitä pitemmälle keikka ja ilta eteni.

Kuorossamme on nykyisin jo kaksi Hannua. Itse koen olevan kolmas, onnekas hannuhanhi. Taidan olla onnestani kiitollisuudenvelassa. Ensinnäkin monelle uskolliselle fanille yleisössä, joiden tuttuja kasvoja näkyi paljon Keuruullakin. Toiseksi kiitos kuuluu myös semmariperheelle eli kuorokavereille, tekniikalle, Ilmosille, Tommille, Ilkalle, Matille, Sepille, Tommille ja kaikille muillekin, joita laho pääni ei pysty muistissaan pitämään. Eihän tämä varsin mukava harrastus olisi tietenkään mahdollista ilman kotijoukkojen tukea, kiitos!

Niin, Jypi sai mestaruutensa paljolti mielestäni siltä, että R.D. onnistui rakentamaan pelaajistaan kurinalaisen porukan, joka on enemmän kuin mikään yksilö taitavimmillaankin. Ryhmä on enemmän kuin osiensa summa. Jotain samaa on Reimassakin. Onnea Jypi ja kiitos myös Reimallekin!

K-P

© Semmarit 2007, Ulkoasu: Tero Ahonen, Toteutus: Jari Pennanen