Terveisiä Eestinmaalta! Heliloojate suurim unelm on saata oma muusikale vöimalikult paljud kuulajaid! Näitä arvoituksellisia ja mukavankuuloisia spiikkien sanoja, kera monien muiden vastaavien, muistelimme viikko sitten uljaan MOBY-valaamme kiitäessä kohti Tarton iltaa.

Vuoden ensimmäinen ulkomaanreissumme pistokeikalle Eestiin alkoi varhain lauantaiaamuna Jyväskylästä. Reiman päättämä lähtöaikataulu yllättäen piti lähes minuutin tarkkuudella-kiitos etukäteisuhkailujen (myöhästyjiä ei odoteta ja taksi välille Jkl-Hki on kohtalaisen hintava).

Satamaan saavuimme mukavasti ja turvallisesti ajoissa. Kiitokset hyvästä kyydistä luottokuljettaja Tommille! Keli oli kaunis mutta kylmä. Matkan keskinopeus välillä Hki-Tallinna putosi n. 60 kilometriin tunnissa ajettuamme Mobyn punaisen laivan ruumaan. Ihmettelimmekin laivan verrattain verkkaista etenemistä ruokaillessamme laivan ravintolassa.

Siinä syödessämme ja ylistäessämme Mobyn ylivertaista nopeutta ja matkustusmukavuutta heittelimme ajatuksia siitä, millainen masiina tätä laivaa liikuttelee. Mobyahan liikuttaa bussien sarjassa omaa luokkaansa oleva n. 400 heppainen MAN-diesel. Veikkaukset laivan moottoritehosta vaihtelivat 300:sta 20 000 hevosvoimaan. Päätinpä sitten vähän asiaa selvittää ja henkilökunta kertoi, että kylläpä siellä reilusti yli 25000 hp:n moottorit meitä eteenpäin potkiskelivat. Ja että koneita on neljä. Vauhtimme näytti kovin hitaalta sisältä katsoen , mutta oli yllättävä huomata pikaveneiden jäävän meistä jälkeen…isot kappaleet saavat aikaan "suuruudenharhan".

Kahden ja puolen tunnin laineillakeinahtelun jälkeen Tommi ohjasti Mobyn keulan Tallinnan satamasta kohti Tarton maantietä. Kevät oli selvästi Suomea pidemmällä ja mitä lähemmäs Tarttoa etenimme, sitä komeammaksi luonto kävi. Osa Mobyn tuudittavaan lullaukseen nukahtaneista pojistamme sai yllätyksekseen herätä Eestin vehreään kesään; omenapuut ja syreenit kukkivat ja lehtipuuvoittoinen puusto oli uhkeimmassa vaaleanvihreydessään. Tartoon saapuessamme meitä kohtasi tuttu ja turvallinen näky; Ilmosen Timpan kuorma-auto esiintymislavan vieressä. Tekniikan pojat olivat lähteneet jo edellispäivänä ja setin virittely oli käynnissä. Uusi äänipöytä ja uusi mies, Ilari, vakiomiksaajamme Sepin tilalla kera vähäisen soundcheck- aikamme loivat hienoisen jännityksen keikkaa ajatellen. Monta asiaa jouduttiin sopimaan sanallisesti ilman konkreettista kokeilua. Lisäksi ilta Tarton raatihuoneen edessä tuntui yllättävän viileältä ja väkeä oli vähänlaisesti.

Varttia ennen keikan alkua miksaajamme Ilari tuli vielä pukuhuneeseen tsemppaamaan meitä sanoen, että kuulijoita pitäisi riittää, sillä " ympäröiviltä kaduilta aivan virtaa väkeä torille ". Näinhän se sitten oli, että tuhatpäinen kuulijajoukko toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi Eestiin valtaisilla aplodeilla.

Tunnelma keikalla oli todella hieno; yleisö eli mukana ja sai myös nauttia erinäisestä määrästä hauskoja hetkiä, kun aina kaikki ei kolahtanutkaan ihan paikoilleen. Moni meistä tarttui kaverin mikkiin tai haki langattoman kapulamikin sivusta, kun ääni ei jostain syystä kuulunutkaan. Ilmeet ja liikkeet saattoivat olla meillä hämmentyneitä ja hauskoja, mutta tunnelma ei silti päässyt läsähtämään, vaan hyvinhiottu junamme "jyräytti" komeasti konsertin loppuun vielä akustisen Bonsai-biisin monituhatpäiselle yleisölle, joka biisien aikana veti kuoroesiintymisiemme aikana ennennäkemätöntä ja –kokematonta letkajenkkaa laulun tahdissa ympäri toria. Eipä voi muuta sanoa, kuin että Iso Kiitos Tartto! Meillä oli mmahtavaa ja vastoinkäymisetkin kääntyivät rennossa ilmapiirissä vahvuudeksi!

Keikan jälkeen vaihdoimme pikaisesti releet ja suuntasimme eriskummallisen mukaviin –sanoisinko pubeihin – vai majataloihin- ottamaan hiukopalaa ja nauttimaan mukavasta tunnelmasta. Ennen nukkumaanmenoa kävelimme vielä Tarton uskomattoman kauniita öisiä katuja. Paljon vanhaa on säilytetty. Satoja vuosia vanhoja, huolella vaalittuja taloja, upeita rautaportteja, sisäänkäyntien koristeellisia kaaria, pientalojen taideteosmaisen tyylikkäitä vuorilautoja… kaunista, kaunista, kaunista! Ja rauhallinen Emajoki rantojen lehtoineen ja siltoineen kaupunkia halkomassa. Kyllä jäi hyvä mieli! Ihana Tartto! Sinne vielä uudestaan!

MarkusK