"Ei siitä sitten tullut mitään. Lähdin tekemään ihan omaa suoritusta, mutta olishan sen pitänyt muistaa, että lavalla oli muitakin. Kaari oli kuin vanhan miehen... En oikein syttynyt. Samaa tasaista puurtamista niinkuin aina ennenkin. Aamulla jo huomasin, että eväät oli syöty ja eikä siinä paahteessa jaksanut sitten muutakuin odottaa, että pääsis takaisin kotiin. Koko paletti oli ihan sekaisin. Tätä pitää nyt analysoida ihan ajan kanssa ja tehdään sitten johtopäätökset. Kyllähän tämä suuri pettymys on. Hieman ammattitaitoa vaadittais mikin tällekin puolelle!"

Harjoittelen tässä vaan koottuja selityksiä tulevaa suurta koitostamme varten. Mainonta on alkanut ja odotukset kovia. Suuntaamme avaruuteen -kiertue on kuulutettu kaikelle kansalle ja paineet ovat tällä puolen esiintymislavaa. Voin kertoa näin sisäpiiriläisenä, että jätkät ovat psyykkisesti tosi kovilla. Reima vetää sellaista rääkkiä, että uudet jannut Hannu S. ja Tuomas ovat pyytäneet välillä ihan itku silmässä armoa. On se aikamoinen piiskuri tuo Viitala. Näin treenikaudella sitä oikein ihmettelee, kuinka sitä on 20 vuotta jaksanut olla sylkykuppina ja kiusattavana. Laulais itte joskus siellä rivissä. Silloin kun menee hyvin, sitä kyllä otetaan kukat ja aplodit vastaan. Mutta annas olla kun tirehtööri tekee mokan. Ei sitä huomaa kukaan. Vaikka taottais minkälaista rytmiä päähän siinä edessä, niin yksittäisen laulajan piikkiin menee. Kyllä sitä on niin yksin siellä lavalla joskus!........ Onneksi Reima ei koskaan lue näitä juttuja.

Kiertueen valmisteluissa olemme päässeet pikku hiljaa peruskuntoharjoittelusta enemmän laatuharjoitteluun. Biisit (noin 50 kpl) osataan kutakuinkin ulkoa. Tehoja haetaan ilmaisuun ja lauluun. Kuntokäyrän huippu on marraskuulla, joten täytyy varoa innostumasta liikaa. Itse olen hakenut tulevan kiertueen teeman mukaan korkeampia ulottuvuuksia. Kovin korkealle en ole päässyt. Enemmän mennyt eteenpäin. Jalat olen saanut irti maasta jo niinkuin seuraavasta kuvasta näette.

TERV Tuomo