Parin kuukauden päästä ollaan taas tien päällä. Tätä 20v-kiertuetta on erikoisen mukava tehdä. Semmarilevyiltä ja –konserteista on poimittu hienoja biisejä, joita treenatessa herää elämään erilaisia muistoja matkan varrelta – näistä on tietenkin ’uutena poekana’ aikansa ihan kujalla.

Treenattavaa riittää. Kolme erilaista settiä, yhteensä lähemmäs 50 biisiä, joista suurinta osaa ei tällä kokoonpanolla ole yhdessä laulettu. Käsinkirjoitettuja nuotteja vuodelta kivi ja miekka on välillä aika vaikeata tulkita ja nuottipallukoista huolimatta stemmat ovat muovautuneet laulettavampaan muotoon (kakkostenorissa on tässä erityisosaamista). Kaikkia biisejä ei löydy levyltä eikä sen keikkataltiointia ole olemassa. Aika moni asia tulee selkärangasta, mutta esimerkiksi Pohjolan Pasi yrittää unohtaa ennen laulamansa kakkostenoriäänet (tavallisesti kaksi ääntä per biisi) ja opetella tilalle 1T-juttuja. ’Ilkeä ikävä nainen’ –biisin soolon saa eräs ottaa haltuun.

No, tuossa tuli lipsautettua yksi biisi. Mutta klubin, akustisen vai konserttisalin setistä? Tai yritäpä arvata, mitä biisejä on valittu vaikka intiimiin akustiseen tai sitten Tavastian tunnelmiin.

Äänentoistosta on tullut olennainen osa Semmarishowta ja –soundia. Marraskuun kiertueen akustiset A-Sali, Valkoinen sali ja Sigyn sali tarjoavat joillekin varmaankin uudenlaisen Semmarikeikkaelämyksen, toisille taas sen ’alkuperäisen’. Itsellenikin nämä ovat ensimmäisiä keikkoja ilman äänentoistoa, mutta silti semmarisydämellä ja –huumorilla valmisteltuja.

Lahden moottoritieltä, treeniviikonlopun jälkitunnelmissa, Sakari

Arkistokuva: Pääseeköhän oboe taas Tavastian bäkkärille...