Kolmen ja puolen kuukauden tauon jälkeen nuuhkittiin taas keikka-aamun tunnelmaa. "Kapteeni tuo Saarikoski" kurvasi jättimäisen valkean kaunottaremme linja-autopysäkille Jyväskylän keskustaan. Vienonsuloinen dieselin tuoksu leijaili iloisesti porisevan miesporukan ympärillä. Tavaroita pakattiin tohinalla ja Mobyn ruuma sai runsaasti täytettä sisäänsä; 20 miehen romppeet, levyjä, Nuoruudenlähteen vettä... Lisäjännitystä toi tieto siitä, että pääsisin itse kotiintulomatkalla laskemaan käteni Moby-valaan kookkaalle ohjauspyörälle.

Matkaan päästiin jotakuinkin ajoissa ja aurinkoinen kevätsää hemmotteli meitä Mobyn ravatessa höyhenenkevyesti ensin pohjoiseen ja kakkosbasso Väätäisen noustua kyytiin Kuopiosta kohti Itäsuomen vaaramaisemia. Kuhmo-talolle saavuttuamme meitä odotti upea päivällinen! Turhaan ei karjalaista (vai kainuulaista, toim. huom.) ruokaa kehuta! Onneksi konsertti oli vasta illalla ja ehdimme ensin sulatella, sillä joukkueemme ähkäisi lihapatojen antimia kohtuuttoman runsaasti jälkiruokineen ja kahveineen.

Lämmittelyn ja äänenavauksen jälkeen pääsimme kokemaan Kuhmotalon upean salin sointia soundcheckiin. Hyvältä tuntui laulaa- moni jopa kummasteli, kun PA "jutteli" niin vähän taakse, eli suomennettuna kaiuttimista kuului vain vähän kuoron suuntaan.

Keikka sujuikin sitten mukavasti. Pieni tauko esiintymisissä loi oman positiivisen latauksensa ja konsertista jäi itselle mukava tunnelma. Äänimies antoi samansuuntaista palautetta- yhdellä poikkeuksella: eräs kuulija oli kuulemma loukkaantunut konsertin ensimmäisestä pieruongelma-nimisestä laulusta niin, että oli poistunut heti kappaleen jälkeen. Liekö totta vaiko äänimiehemme Sepin keksimä legenda?

Ilta päättyi mukavasti saunomiseen hotellilla. Uima-altaan tilalle oli laitettu pool-pöytä, jolla innolla pelasimme 8-ja 9-palloa. Eikös pool tarkoita englanniksi allasta? Tenorit Ikola ja Miettinen nöyryyttivät minua (entistä puoliammattilaista) voittamalla kumpainenkin yhden pelin. (tuurilla)

Hyvinnukutun yön jälkeen (7 tuntia, kotona 1kk ikäinen vauva) jatkoimme Joensuuhun, jossa saimme myös lämpimän vastanoton.Joensuussa pääsimme lämmittelyksi pelaamaan jalkapalloa läheisen kentän laidalle. Taas tuli nöyryytystä! Tenori Sompinmäki pyöritti mennen-tullen koko tummaa joukkuetta! Mokomakin intoilja! Tulee nyt pelaamaan tosissaan leikkimieliseen lämmittelyyn! Tökkäsin kerran lähitilanteessa kämmenellä nenänvarteen, mutta en saanut verta tulemaan, enkä poikaa pysäytettyä. Peli-into vain pojalla lisääntyi!

Konsertti kulki mukavasti ja meillä karjalaispojilla sukuakin oli kuulemassa. Jälkikäteen kuulin, että serkku-kaimanikin oli ollut katsomossa, mutta eipä ujona tohtinut tulla Susanna-vaimonsa kanssa moikkaamaan...terveisiä vaan! Koko Joensuun yleisölle täytyy antaa suurkiitokset mukana elämisestä koko parituntisen konsertin aikana! Vastaanotto oli upea ja tunnelma käsinkosketeltavan intensiivinen ja lämmin. Jossain välissä taskuuni lujahti Mobyn avaimet ja siksipä kai illalla uni maittoi aiempaakin paremmin.

Sunnuntaiaaamu valkeni kirkkaana. Kipittelin 6:30 käynnistämään bussin. Paineiden noustua ajelin Joensuun keskustasta parin kilometrin päähän Careliasalin parkkipaikalle laittamaan lämmityksen päälle. Moby on näet saanut uudet uljaat ilmalämpöpumput. Ne toimivat verkkovirralla, joka tulee uudesta dieselaggregaatista. Tuo aggre pitää vielä niin railakasta ääntä, ettei sitä uskalla yöaikaan ihmisten ilmoilla käyttää. Puolen tunnin viileässä hörskyteltyään auto ja matkustamo alkoivat olla lämpimiä ja suuntasimme takaisin hotellille. Tenori Rannankari kertoi hotellihuoneessa ihmetelleensä, että ovatpa Joensuussa kadunlakaisijat ajoissa sunnuntaiaamuna liikkeellä, kun kuuli ulkoa meteliä. Vilkaisu verhojen välistä oli yllättänyt; Moby saapui hotellin eteen ja aggregaatti oli unohtunut päälle...

Nyt oli määränpäänä idänkiertueen viimeinen konserttipaikka, kotikaupunkini Lappeenranta. Auto juoksi kevyesti tutuissa kumpuilevissa maisemissa, keli oli mitä mainioin ja tunnelma korkealla. Tenori Antilan logistiikka vaati oman auton käyttöä ja hän kurvasi perässämme pullakahville Simpeleen Essolle. Paikkakunnalla lukionsa käynyt ykkösbasso Luumi ehdotti johtaja Viitalalle visiittiä kotipaikallaan Rautjärven pappilassa. Kun aikataulu antoi myöten ja kelikin oli mukava, antoi jämäkkä johtajamme 15 minuutin marginaalin, jotta voimme poiketa nuuhkaisemaan keuhkolliset raikasta ilmaa Rautjärven kirkon pihalla. Pysähdys, 1 minuutti. Aurinkoa, linnunlaulua ja raikasta rauhaa. Jos jotain haluaisi moittia, niin talven jälkeen mutkitteleva tie oli routaheittoineen isolle autolle kehnossa kunnossa ja varoitusmerkit jääneet laittamatta. Tien varressa näkemällemme legendaariselle ralli-Escortillehan tie oli täydellinen...

Lappeenrantaan saavuimme ajoissa ja tutut kuviot pyörähtivät käyntiin. Lämmittely, juhla-ateria Kasinolla, äänenavaus,soundcheck. Pieni tauko. Konsertti. Mukavaa oli myös Lappeenrannassa. Pieniä mokia lipsahteli, mutta hyvin tunnelmin jätimme entisen linja-autoaseman montun ja kiiruhdimme heti konsertin jälkeen kohti Jyväskylää ja arjen pakerrusta. Keväinen valoisa ilta. Matka kotia kohti omalla bussila hyvässä seurassa. Salainen kuljettajanvaihto Turkan kanssa ja viimeinen pila- kohottauduin kuljettajan osastolta ylös matkustamoon, jossa kuviteltiin minun ajavan. Jätin "jalkani ratille" ja kiekaisin, josko joku voisi tulla laittamaan lisää käsikaasua, kun nopeusrajoitus muuttui sataseen...ja sain kuin sainkin pari säikähtänyttä ilmettä!

Turkka ohjasti kalliin lastimme turvallisesti kotisatamaan ja itse sain nautiskella tenoreiden karkkipussinpohjia lopun matkaa. Hyviä olivat! On meillä mukava harrastus!

MarkusKOO, kakkosbasso