Semmarikeikat ulkomailla jäävät mieleen ja niistä riittää monta tarinaa, joita porukassa muistellaan ja nauretaan. Tämän kesän lomareissu Baltian laulumaille ja aurinkoinen iltapäivä Tallinnan vanhassa ytimessä palautti verkkokalvoille ja nauruhermoille mukavan keikkareissun suurlähetystön kutsumana. Mutta on kyllä niin huono muisti tai niin hyvä taito sotkea asioita, että seuraavassa matkamuistokuulumisissa saattavat olla sekaisin parinkin Tallinnan keikan muistoja.

Vanhan kaupungin pikkukadut ja niiden kulmaukset, rakennukset ja terassit, on itselleni helpompi hahmottaa, kun muistelee, mitä missäkin ja kenen kanssa tapahtui. Sen ravinteli Olde Hansan (Hude synnytti siellä) takana kadunkulmauksessa on pari hotellia, joissa yövyttiin. Olin Paatun kans viimeisenä jonossa ottamassa huoneita vastaan ja jouduimmekin valitettavasti majoittumaan viereiseen baronihotelliin – valitettavasti Baronissakaan ei ollut huoneita vapaana, jouduimme tyytymään poreammeelliseen sviittiin ja lepyttämään pahaa oloamme hotellin tarjoamalla kuoharilla.

Tori kerää ihmiset, mutta tällä kertaa terassien varjoihin virvoitusjuomien ääreen. Soome päevien esiintymislava oli rakennettu siihen alapihalle (eikös se tori hieman nouse). Bäkkärinä oli joku niistä rakennuksista, sitä en muista. Selitin ylpeänä myös tyttärelleni, että isi on laulanut tässä isolla lavalla ja tori oli täynnä ihmisiä. Pieni tyttö oli kysymysmerkkiä siitä, että missä se lava nyt on – eikö usko isäänsä?

Jollakin niistä pikkukaduista sen muurin lähellä on Taunon ateljee. Jossakin juhlissa pääsimme muotoilemaan savesta pienoismallia, Taunon opastuksella. Vaikka parhaani mukaan yritin keskittyä, oma patsaani teki korkeintaan hyvin hieman kunniaa kauniille mallille.

Tallinnan lautan kabinetissa tehtiin yksimielinen hankintapäätös omasta keikkabussista, Sepin varoituksista huolimatta. Onneksi.

Ulkomailla käydään heilumassa lisää syksyllä, mutta nautiskellaan alta pois nämä Suomen suvikeikat. Nähdään Viitasaarella!

Sakari