Kuluvana kesänä hikoilutti kummasti. Koska en mielestäni saanut vaihtaa kastuneita t-paitoja tarpeeksi, (yleisöön ammutuista) kalsareista puhumattakaan, päätin rakentaa omakotitalon lisäksi tilaa kaiken maailman rojuille ja kulkupeleille. Semmarivarasto ja Mobytalli ovat hieman turhan “varattuja” ja hieman liian etäällä Toyotalle, jonka luotettavuutta monet kuoroveljet joko kiittelevät tai kateellisena ja tietämättömänä pilkkaavat.

Seuraavaksi herää kysymys, mistäpä vankan ja tilavan autovarastokatoksen rakentaisi. Rajoittavia tekijöitä materiaaliin asettaa pytingin sijoittuminen rinteeseen - siispä päädyn muuraamaan seinät harkoista.

Omat nuoruuskokemukset raksoilla, tuttu kirvesmies ja omakotitalon onnellisesti taaksejäänyt rakennusprojekti rohkaisee lisää. Hommaa helpottaa kummasti myös oivat telineet, joilla allekirjoittanut on heiluttanut joskus larpattelumiekkaa - nyt muurauskauhaa.

Kiinaanhan sitä ollaan menossa ja siellä muuraaminen totta vieköön osataan. Tuskinpa meikäläisen joskus valmistuvat tekemiset näkyvät Kiinan muurin tavoin ulkoavaruuteen. Toisaalta en usko naapurin isännän/emännän tulevan kohti vihamielisesti Tsingiskaanin tavoin. Kunhan tuuli, vesi ja lumi eivät käy päälle.

Jussi oli varsin toiveikas tulevaa Kiinan reissua pohtiessaan. Minua näin ruokavastavana hieman mietityttää pikkuinen painetun kielen kielimuuri. Näillä tutuilla aakkosilla painetut ruokalistat avautuvat aivosopukoihin helpohkosti, mutta kiinalaista merkkimaailmaa en tunne ensinkään. Täytynee opetella viittomakieli(kin) ja koettaa päästä eroon ennakkoluuloistaan.

Sementtimyllyn täydeltä voimia syksyyn!

K-P