Sain tilaisuuden katsella kuvamateriaalia vuoden takaiselta 20 -vuotiskiertueelta. Parhaat palat tästä materiaalista päätyvät tulevaisuudessa rakennusaineeksi Semmareista kertovaan dokumenttiin.

Kamera oli keskittynyt erityisesti konserttien ulkopuoliseen elämään kiertueella – siis siihen osaan semmaritoimintaa, jota yleisö ei normaalisti pääse näkemään. Rehellisesti sanoen en odottanut tuota katselmusta pelkästään riemulla. Ajattelin, mahtaako kulissien takainen toimintamme kestää tällaista ”päivänvaloa”. Mittavat kiertueet ovat kuitenkin suureksi osaksi myös kaikkea muuta kuin pelkkää suurta show – tapahtumaa. Kiertue on myös seisahtuneita hetkiä, väsymystä, käytännön järjestelyjä, vääntöä aikatauluista ja yksinkertaisen kaavan päivittäistä toistoa. Mahtaisiko edes keikan jälkeen flow- tilassa heitetty huumori olla oikeasti hauskaa, kun se irrotetaan asiayhteydestään?

No mutta. Kuinka ollakaan, huomasin ilokseni kiertueen olleen oikeasti hauskan - siis myös kulissien takana! Ymmärsin, miksi keikkabussiin hyppääminen vuodesta toiseen tuntuu mieluisalta. Ymmärsin taas hiukan paremmin, miten jännittävällä tavalla huono alkuidea jalostuu ison porukan käsittelyssä hyvinkin toimivaksi lopputulemaksi. Tajusin, miten välillä takki kääntyy ja mielipiteet vaihtuilevat vinhasti vailla sen suurempaa järjenmukaisuutta. Ja tajusin, miksi eräs toimittaja vertasi kirjoituksessaan Semmareiden toimintaa kaaosteoriaan. Kaupan päälle tajusin hidasälyisenä myös pari vuosi sitten kerrottua vitsiä.

Toki materiaali sisälsi myös paljon pois saksittavaa hölynpölyä. Hauskimmillaan väki oli silloin, kun kaikki show oli riisuttu pois, eikä yritetty oikeastaan mitään. Parhaimmillaan sama toteutuu myös esiintymisissä. Jos ja kun uskallat asettua yleisöön eteen pää tyhjänä, saattaa alitajunta työntää esiin jonkun uskomattoman hienon oivalluksen. Ikävää on tietysti se, jos näin ei sitten siinä tilanteessa jostain syystä tapahdukaan. Näitä molempia hetkiä innolla nöyrästi odotellen toivotan kaikille progressiivisen raikasta syksyä! ”Elämäni filminauhaa kone jauhaa, sitä kankaalta katselen…”

-Pande-