Viikonloppu on taas mennyt mukavasti Seminaarinmäellä lauluharjoitusten merkeissä. Kummasti sitä huomaa oppivansa aina uutta, vaikkei oppikouluiässä varsinaisesti enää olekaan. Kaikki oppi ei tosin aina tunnu pelkästään mukavalta. On kiusallista havaita esim. että 12 vuotta sitten ohjelmistoon tulleessa kappaleessa on itse lähtenyt aina koreografiassa liikkeelle väärällä jalalla. Tai että toisessa vuosikausia esitetyssä laulussa oman stemman laulajilla saattaa olla kohtuullisen omanlaisia käsityksiä tavoitellusta melodiakulusta. Kuitenkin samoin pitäisi kaiketi laulaa. Ja onhan kappaleista nuottejakin olemassa. Harvoin ne tosin paikkansa pitävät. Mutta hyvä tietenkin, että nyt on taas sama käsitys.

Harjoituksiin liittyy monenlaista tekemistä ja vaikka ei nyt ihan kuntoutusryhmästä vielä kyse olekaan, niin muutamalla viime kerralla on harjoiteltu mm. seisomista. Ihan omilla jaloilla. Tasaisella lattialla. Siinäkin vaan tuntuu muutaman ohjatun keikuttelun, painonsiirtelyn, varpaiden kipristelyn, silmien sulkemisen ja keskittymisen jälkeen löytyvän valtava ero. Erikoista, mutta totta. Ja kyllä me itse asiassa istumisessakin harjoitusta tarvitaan. Kuoronjohtajalta löytyy nimittäin sellainen lausahdus, että ”nouskaa istumaan”. Kuitenkin kaikki jo istuvat omasta mielestään. Näyttäisi siltä, että emme lopeta harjoittelua ihan vähään aikaan. Harjoittelun aiheita nimittäin tuntuu piisaavan.

Pääpaino harjoituksissa oli parin viikon päästä siintävän ”Kiinalainen juttu” –konsertin viimeistelyssä paraatikuntoon. Kovasti jo kutkuttaa päästä sitä kotikampukselle esittämään! Muun puuhailun ohessa muutama teos laulettiin levyllekin. Saa nähdä, jos vaikka niistä jotain joskus painotuotteeksi asti ehtii.

Jyrki

Ps. Kesällä kotisivuilla ollut kilpailu kohderyhmistä ratkesi tuossa taannoin ja nimmareilla varustettu levy lähti Maijulle Vihtavuoreen, onnea!