Lapset, nuo vekkulit karvapäät ovat mainioita tyyppejä. Jos lapset löytävät jotain hassua, mielenkiintoista, ihailtavaa tai kiellettyä, kohdetta tai asiaa aletaan usein matkia ja ihailla varsin estoitta ennemmin tai myöhemmin, ja niin hyvässä kuin pahassakin.

Kuoromme saa silloin tällöin sähköpostia, joissa kerrotaan perheen lasten Semmari-fanittamisesta. Näissä usein hauskoissa tarinoissa lapset ovat laulaneet, joko Semmari lauluja loputtomasti eri paikoissa, kuten tarhassa, päiväkodissa, kerhossa, kotona, koulussa, automatkoilla, sukujuhlissa jne. Toiset lapset ovat menneet fanittamisessa vielä pidemmälle ja opetelleet konserttien tai dvd:n avulla kappaleet koreografioineen ja kaikkine kuoron tai solistin käyttämine eleineen ja maneereineen.

Tällainen tosi-tosi-fani kävi kylässä luonani viime kesänä. Veikko 3-v. oli nimittäin opetellut varsin antaumuksella lähestulkoon koko tuotantomme tai ainakin koko Filminauhaa dvd:n kappaleet. Pienen alku suostuttelun jälkeen Veikko esitti varsin kattavan otoksen dvd:n sisällöstä. Eikä pelkästään laulaen, vaan poika oli opetellut kappaleiden koreografiat, eri laulajien päiden kääntymiset, käsien liikkeet, ilmeet ja eleet. Suu auki ja epäuskoisena katsoin kuinka tarkasti poika osasi eri asioita kappaleistamme pieniä yksityiskohtia myöten. Esitystä katsellessa tuntui välillä että kuorommekaan ei tee joitain juttuja niin tarkasti ja hienosti, kuin tämä pikku vesseli. Veikko olisi varmasti jatkanut esitystään niin kauan, kuin virtaa miehessä olisi piisannut, mutta me tylsät aikuiset halusimme välillä syödäkin. Pikku miestä ei meinannut millään saada ruokapöytään, mutta kun ilmoitettiin, että lihapullat olivat speciaaleja ”Semmari-pullia”, joita ”kaikki Semmarit syövät aina keikkojen jälkeen”, niin kylläpä lihapullat sen jälkeen tekivät kauppansa. Mahtavaa oli myös kuulla tarinoita kuinka Veikosta tulee isona Semmari ja huilisti, niin kuin Mikko Miettisestä. Poika kertoi myös juttua että me Semmarit asumme kaikki saman katon alla ja syömme ”Semmari-pullia”, ja päivät treenailemme kappaleita ja välillä vain nukumme. Mutta niinhän se melkein on…

Uski, 2B