Linnanjuhliin on aikaa enää tunti. Kaikille tiedoksi kukaan kuorolaisista ei saanut kutsua tänäkään vuonna tasavaltamme ykkösjuhlaan, eikä siis ole kättelyjonossa. Yli 20-vuotta ovat opettaneet, että olemme hyvin hankala ryhmä kaikkeen ympärillä olevaan formaattiin. Linnanjuhliin ja muihin seurapiireihin voivat uida ne joilla on selkeä tehtävä, saavutus tai status tässä valtakunnassa. Onnea kaikille kutsunsa ansainneille!

Usein törmää median ja keikkajärjestäjien kanssa siihen ongelmaan, että he eivät löydä meille sopivaa kategoriaa omista papereistaan. Kun ei ole kuoro eikä rock-bändi, niin mikä sitten? Ja kaiken lisäksi meitä on niin paljon ja kukaan ei ole se näkyvä keulahahmo, jonka vaatekaapin voisi esitellä lehdessä. Lisäksi taiteellisen vakavuuden arvioiminen on hyvin hankalaa. Ollaanko sitä ihan pellejä vai onko lauluissa jotain sanomaakin? Kiinassa käydessämme tuota ennakkoluulojen kirjoa ei näkynyt. Meidät otettiin oman taiteenlajimme ainutlaatuisena edustajana. Haastatteluissa ei tarvinnut selitellä eroavaisuuttamme perinteiseen kuoroperinteeseen. Meillä oli oma genre, eikä mikään sovellus entisestä. Päästiin hyppäämään kerralla menneisyyden kahleista nykypäivään! Taisipa tuo matka selkiinnyttää entisestään jääräpäistä tietämme. Joskus on mentävä aika kauas, että näkee lähelle. Tämä sanonta tuli lihaksi meillekin.

Juhlapuheet on nyt pidetty. Juhlat voivat alkaa! Tarja ja Pentti olkaa hyvä...

Tuomo